Kyyjärven verkkolehti | elokuu 2010 | Tänään on 21.9.2019
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Ilmiriita kauppakeskuksen nimestä

Kauppakeskuksen peruskiven muuraus lykkäytyy toistuvasti.


Kuusniemen naiset

Näytä kaikki Kuusniemen kuulumiset

Heikki Luoma

Heikki Luoma on Kyyjärvellä syntynyt kirjailija. Hän on kirjoittanut urallaan kymmeniä suosittuja romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia ja ja televisiosarjoja.

Lue esittely Wikipediassa

 Heikki Luoma / Nopola News

________________________________________

 

Yhteistyössä mukana myös - Tutustu - Klikkaa:

 

 Lähetä kaverille   Tulosta

Ilmiriita kauppakeskuksen nimestä

22.8.2010 Heikki Luoma / Kuusniemen kuulumisia

Kauppakeskuksen peruskiven muuraus lykkäytyy toistuvasti.

Kuten aiemmin olemme kertoneet, niin peruskiven muuraustilaisuus jouduttiin peruuttamaan turvallisuussyistä. Kylmälehto pidätettiin. Mutta kun Juurikkala ryhtyi tutkimaan oliko Kylmälehto todella aikonut räjäyttää muutamia satoja tonneja peruskalliota ikään kun rakentamisen lähtölaukauksena, niin koko juttu paljastui huijaukseksi. Ensimmäistäkään panostettua reikää ei löytynyt, eikä myöskään panostamatonta.

Kuulusteluissa Kylmälehto aluksi  vaikeni motiiveistaan, mutta tunnusti lopulta ettei tontin edellisenä omistajana voinut hyväksyä kauppakeskukselle aiottua nimeä. Kylmälehdon oma ehdotus oli hylätty jo nimikilpailun esikarsinnassa, mutta kukaan ei muistanut mikä se oli ollut, eikä hän suostunut sitä paljastamaan.

Kylmälehto vakuutti toimineensa yksin, mutta sanoi olevansa varma, että muutama muukin lähes yhtä vaikutusvaltainen henkilö oli samaa mieltä, että lopullista nimeä tulisi vielä harkita.

Juurikkalan oli pakko vapauttaa Kylmälehto jo seuraavana päivänä.

Vaikka voittanut nimiehdotus oli päätetty pitää salassa, se vuosi julkisuuteen: Kauppakeskus Tuulia. Nimi ei ollut yllätys kenellekään, sillä sehän oli alun perinkin päärahoittajan eli Turpeisen ehto mukanaololleen.

Hakkaraiselle tilaisuuden peruuntuminen sopi hyvin. Nimestä voitiin siten virittää valtuustossa uusi keskustelu. Hänen mielestään ainoa oikea nimi kauppakeskukselle olisi Armaanlinna. Hän esitti varmana tietona että nimitoimikunta oli lahjottu etukäteen, ja kertoi esittävänsä tarvittaessa siitä todisteet. Toimikunta oli kokoontunut Turpeisen baarissa, ja Tuulia oli tarjonnut sille ilmaiset pullakahvit. Jos tämä ei ollut lahjontaa niin mikä sitten?

Pienempiäkin asioita on päässyt valtuustojen esityslistoille, miksei siis tämäkin. Valtuusto kokoontui ylimääräiseen kokoukseen, jonka Hakkarainen vaati pidettäväksi suljettujen ovien takana. Se vaatimus ei mennyt läpi, joten toimitus oli tiukasti lehterillä eli valtuustosalin takimmaisella penkkirivillä.

Referoimme tässä keskustelun asiaa koskevat puheenvuorot.

TURPEINEN: Keskustelu kauppakeskuksen nimestä alkaa. Varavaltuutettu Hakkarainen!

HAKKARAINEN: Tarvitseeko se vara mainita joka kerta, kun minä olen sentään ollut joka ainoassa kokouksessa?

TURPEINEN: Juu niin oletkin. Mitähän se varsinainen on peljästyny, kun ei tohri tulla ollenkaan?

HAKKARAINEN: Vastalause, tuo on asiatonta vihjailua! Saanko minä nyt käyttää pyytämäni puheenvuoron?

TURPEINEN: Juu-u, käytä poies.

HAKKARAINEN: Kuten kaikki muistavat, niin taantumukselliset ja kestävää kehitystä vastustavat piirit onnistuivat sabotoimaan edesmenneen veljeni masinoiman rakennushankkeen. Ja nyt, kun hanke on minun aloitteestani toteutumassa, niin samat voimat nostavat taas päätään. Veljeni muisto aiotaan jälleen kertaalleen painaa lokaan hylkäämällä ainoa oikea nimiehdotus…

TURPEINEN: Sun veljes nimihän oli Urmas.

HAKKARAINEN: Mitä? Urmas tai Armas, nyt puhutaan kauppakeskuksen asiallisesta nimestä. Saanko minä nyt sanoa sanottavani loppuun?

TURPEINEN: Sitähän mää orotan koko ajan.

VÄLIHUUTO: Urmas tai Armas, aina oma lehmä ojassa!

HAKKARAINEN: Mitä, kuka siellä huutelee? Puheenjohtaja, tyhjentäkää lehterit.

TURPEINEN: Jaa niin mitkä lehterit? Jaa niin se oli huumoria, hehe… Se huutaja oli kyllä toi Voivaliini.

HAKKARAINEN: Voivaliinin housuissa pitäisin turpani kiinni, kyllä tässä tiedetään miten muinainen kunnanlääkäri kuppasi köyhää kotikuntaa nostamalla suurta palkkaa ja pitämällä samaan aikaan omaa praktiikkaa.

VOIVALIN: Mahtaako herra Hakkarainen edes tietää mikä praktiikka on?

TURPEINEN: Asiaan, sano akka kun kananpoikia piilotteli… vai olisko se piiskannu niitä, kuka muistaa?

HAKKARAINEN: Onko minulla puheenvuoro vai eikä minulla ole?

TURPEINEN: Urmas… tota Armas Hakkaraisella puheenvuoro.

HAKKARAINEN: Kiitos!! Niin, mitä olinkaan sanomassa? Niin, tästä nimiehdotuksesta joka lahjonnalla ja vääryydellä saatiin lobatuksi voittajaksi. Nimellä ei ole mitään historiallista perustetta, vain tietääkö joku että pitäjämme historiassa olisi joskus vaikuttanut Tuulia – niminen naisihminen? Ei kuulu mitään? Sitähän minäkin. Ehdotankin nyt valtuustolle, että se antaa kauppakeskuksen nimeksi Villa Viola… anteeksi Armaanlinna. Esitys lienee selvä ja merkittänee hyväksyttynä pöytäkirjaan.

TURPEINEN: Ei se ny oikein käy!

HAKKARAINEN:  Ja miksei käy muka?

TURPEINEN: Mulle ei passaa. Lupasin tolle Tuulialle jo keväällä, että sen pömpelin nimeksi tulee Kauppakeskus Tuulia.

Hakkarainen räjähti tässä vaiheessa varsinaiseen Hakkaraisen suvun miesten röhönauruun, ja sai lopulta vaivoin sanotuksi:

HAKKARAINEN: Jos puheenjohtaja tarkoittaa sitä rakennusaikaista pömpeliä, jossa työväki käy asioillaan, niin minä kannatan ehdotusta lämpimästi!

Turpeinen kelasi hetken nuijanvartta sormissaan. Salillinen ihmisiä odotti hiiskumatta, sillä Hakkaraisen solvaus haki vertaistaan Kuusniemen historiassa.

Turpeinen ojensi ryhtinsä ja pudotti nuijan pöytään:

TURPEINEN: Tää kokous päättyy nyt tähän, mutta Hakkaraisen viimeisin ehrotus merkitään pöytäkirjaan. Samalla mä ilmoitan omasta ja vaimoni puolesta, että me vetäyrytään  poies kaupppakeskuksen rahotuksesta. Paitti jos Armas itte vetäytyy tulevasta hallituksesta. Kokous on päättyny.

Nuijankopautuksen jälkeen syntyi varsinainen sekameteli, kun kaikki puhuivat yhtä aikaa. Hakkarainen roikkui ulos löntystävän Turpeisen takinliepeessä ja höpötti jotain leijonaveljeydestä ja lämpimästä huumorista, jota Kuusniemellä oli aina miesten kesken viljelty. Mutta Turpeinen loittoni kuin ruotsinlaiva satamasta ja Hakkarainen joutui luovuttamaan ja palaamaan saliin tyhjin käsin.

Tämä siis olennaisilta osiltaan kuvaus nimiasian käsittelystä. Saas nähdä miten nyt suu pannaan Kuusniemellä?